menetyksen arvo

Moikka kaikki. En oo kirjottanu ikuisuuteen tai no ollenkaan, eli älkää ihmetelkö tätä tekstiä. Mä en tajua miks kaikki menee niin huonosti mutta samaan aikaan on kaikesta niin onnellinen.  Mä menetin mun elämäni kultaisen timantin ja tuntuu et mikään ei auta tähän suruun, kaikki niin rakas voi kadota hetkessä ja yhdessä yössä tajuaa et ei tässä elämässä oo enää mitään järkee. Pitäkää te lukijat kaikesta hyvästä ja rakkaasta kiinni. Älkää takertuko pikku juttuihin vaan nauttikaa niistä pikku jutskista mitä teillä on.

 Kyllä tässä maailmassa mullakin jotain hyvää.  Mulla on maailman ihanimmat kaverit vaikka mun yhteyden pito onkin ollu aika hiljaista. Mutta ne tietää että välitän niistä tai ainakin toivon niin.

 Joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vitsi vitsi tallille moikkaa rakasta urmelia.